Asenteista yhdenvertaisuuteen
Monikulttuurinen yhteiskunta edellyttää kaikilta osapuolilta kykyä ymmärtää erilaisia ajattelu- ja toimintatapoja. Keskeisessä roolissa ovat valtaväestön valmiudet etsiä ratkaisuja, joihin kaikki voivat sitoutua. Yhtä merkittävää on maahanmuuttajataustaisten henkilöiden sitoutuminen yhteisten ratkaisujen etsimiseen. Toisinaan neuvottelun kohteeksi joutuvat symbolisesti merkitykselliset asiat kuten suvivirsi koulun kevätjuhlassa tai oikeus saada oman uskonnon mukaisesti teurastettua lihaa, että keskusteluja käydään kiihkeästikin. Sitä suuremmalla syyllä asioista tulee neuvotella yhdessä väärinkäsitysten ja epäluulon syvenemisen välttämiseksi.
Jyrkkiä ja toisinaan virheellisiä asenteita löytyy monesta suunnasta: maahanmuuttajilta valtaväestöä kohtaan, valtaväestöltä maahanmuuttajia kohtaan ja maahanmuuttajayhteisöiltä toinen toisiaan kohtaan. Myös rasismia voi esiintyä kaikilla osapuolilla. Ovatpa valtaväestön keskinäiset asenteet haitanneet joskus viranomaisten moniammatillista yhteistyötäkin. Kyky neuvotella, motivaatio ymmärtää ja luovuus löytää uudenkaltaisia ratkaisuja nousevat keskeiseen rooliin. Hyvä tapa lähestyä erilaisuuden kanssa elämistä on tarkastella omia ennakkoluulojaan ja asenteitaan, joihin jokaisen toiminta kuitenkin perustuu.
Niin perustuslaki kuin yhdenvertaisuuslakikin edellyttävät viranomaisilta syrjimättömyyttä ja aktiivista yhdenvertaisuuden edistämistä. Myös maahanmuuttajataustaisten henkilöiden tulee saada kaikille Suomessa asuville suunnatut palvelut, vaikka hänen yhteiskuntatuntemuksensa, verkostonsa tai kielitaitonsa eivät olisi yhtä hyvät kuin valtaväestöön kuuluvan. Jotta yhdenvertaisuuteen päästään, usein samojen palvelujen tarjoaminen ei riitä. Olipa kyse vammaisista, ikääntyneistä tai maahanmuuttajista, positiivinen erityiskohtelu voi olla välttämätöntä, jotta kaikkien erilaiset tarpeet ja lähtökohdat tulevat huomioiduksi.
Tietoiseksi ennakkoluuloista
”Ennakkoluulot ovat hyvin luonteva ilmiö: kun yksilö ei tiedä kaikkea etukäteen, hän olettaa. Kaikilla on ennakkoluuloja, eikä niissä sinänsä ole mitään hävettävää. Ongelmallisiksi ennakkoluulot muuttuvat vasta, kun lisätietoa saadessaan yksilö ei olekaan valmis ottamaan sitä vastaan. Ennakkoluuloiselle ajattelulle on ominaista se, että ajan ja kokemusten myötä kertyvästä tiedosta valikoidaan vain se, joka sopii alkuperäiseen käsitykseen, ja muu karsitaan pois epäuskottavana tai epäoleellisena. Todellinen haaste on sallia käsitystensä tuuletus aika ajoin. Se ei ole osoitus väärässä olemisesta vaan realismista ja hyvästä itsetunnosta.”
”Erilaisuuden kohtaaminen voi aikaansaada toisinaan epämiellyttävän olon siksi, että erilaisuudella on tapana kyseenalaistaa ennakkokäsitykset ja totutut toimintamallit. Vaikka kyse onkin toisen henkilön piirteestä, erilaisuus voi tuntua henkilökohtaiselta vaatimukselta, jopa loukkaukselta tai uhkalta, koska se pakottaa ymmärtämään, mistä erilaisuudessa on kyse. Se voi myös painostaa muuttamaan totuttuja ajatus- ja toimintamalleja, mitä ei ehkä olisi uskallettu tai tahdottu muuttaa. Tällaisessa tilanteessa entistä tiiviimpi tarrautuminen vanhaan ennakkoluuloon on helpoin, joskin todellisuutta vääristävä ratkaisu, jolloin ajattelutapoja tai toimintaa ei tarvitsekaan muuttaa.
Jokaisen mielessä on tuntemattomia, pelottaviakin sopukoita, joiden olemassaoloa on vaikea huomata ja hyväksyä. Psykologit esittävät, että ihmisten vaikeus kohdata erilaisuutta liittyy juuri näihin sopukoihin. Heidän mukaansa epävarmuutta koetaan suhteessa omiin, tuntemattomiin puoliin, mutta käytännössä kyseiset tunteet heijastellaankin toisiin, erilaisiksi koettuihin ihmisiin. Sen sijaan, että ihmiset tutustuisivat epävarmuutta herättäviin puoliin itsessään, he ylläpitävät epävarmuutta, pelkoa ja ärtymystä suuntaamalla niitä ulkopuoliseen kohteeseen.”
”Koska ennakkoluuloista ja stereotypioista on usein tullut itsestään selvitä ja kyseenalaistamattomia, niiden ravistelu ei ole helppo tehtävä. Peräänantamattomalla omien reaktioiden tarkkailulla ja analysoinnilla voi kuitenkin saada muutoksia aikaan vähitellen. Lähtökohtana on omien ennakkoluulojen myöntäminen. Jos joku väittää, että hänellä ei ole ennakkoluuloja tai stereotypioita, todellisuudessa henkilö ei ole vain tullut niistä tietoiseksi. Myös lisätiedon hankinta sekä hakeutuminen erilaisten ihmisten ja ilmiöiden pariin auttavat totuttujen ajatusmallien kyseenalaistamisessa.”
Lähde: Salmenkangas, Mai: Muutu. Puutu. Oppilaitoksen yhdenvertaisuusopas. SEIS-hanke ja työministeriö. Edita, Helsinki 2005. Luettavissa myös internetissä (www.yhdenvertaisuus.fi > Työkaluja viranomaisille > Oppilaitokset) (otsikointi toimittajan)