Kotoutuminen ja kotouttaminen

Kotoutumista on vaikea määritellä ja sen vuoksi myös mitata. Ulkoisesti samassa tilanteessa yksi maahanmuuttajataustainen henkilö voi kokea olevansa hyvin kotoutunut, kun taas toinen ei koe kotoutuneensa lainkaan. Maahanmuuttajilla on erilaisia kotoutumisen valmiuksia, jotka johtuvat esimerkiksi iästä, sosiaalisista verkostoista, koulutuksesta, muuton motiiveista ja aikaisemmista maahanmuuttokokemuksista. Erittäin keskeisessä roolissa on myös henkilön motivaatio ja aktiivisuus tutustua suomalaiseen yhteiskuntaan ja opiskella kieltä.

Suomessa on pyritty lainsäädännön ja erilaisten viranomaisten kotouttamistoimenpiteiden avulla varmistamaan, että maahanmuuttajat voisivat kotoutua Suomeen mahdollisimman tehokkaasti. Henkilökohtaiset kotoutumissuunnitelmat, kielikoulutus, räätälöidyt työharjoittelut ja tutkintojen tunnustaminen voivat olla ensimmäisiä, merkittäviä askeleita kotoutumisen tiellä. Arjen kokemukset ovat osoittaneet, että mukautuminen uuteen ympäristöön vie erilaisista kotoutumistoimenpiteistä huolimatta usein oman aikansa. Ilmiselvää on, että kotoutuminen on kaksisuuntainen prosessi, joka edellyttää myös viranomaisten, työnantajien, kollegoiden, naapureiden ja opiskelukaverien tukea.

Vaikka kotoutumisen mittaaminen on hankalaa, usein sen avaintekijöinä pidetään uuden kotimaan kielitaitoa, opiskelua tai työssäkäyntiä sekä ihmissuhteita ympäröivään yhteiskuntaan. Myös uuden kotimaan toiminta- ja ajattelutapojen ymmärtämistä tai omaksumista voidaan pitää jonkin asteisena kotoutumisen merkkinä. Vaikka aikaisemmin naisen työskentely kodin ulkopuolella tai tyttöjen ympärileikkauksen tekemättä jättäminen olisivat tuntuneet vierailta, uusi ympäristö voi totuttaa uudenlaiseen ajatteluun. Toisaalta on tärkeää, että maahanmuuttajat saavat myös vaalia kulttuuriaan. Oman äidinkielen ylläpitäminen ja kehittäminen uudessa kotimaassa on etenkin lapsille erityisen tärkeää.

Mitä kotoutuminen on?

 ”Kotoutumisesta alettiin puhua 1990-luvun lopulla. Sana keksittiin suomenkieliseksi vastineeksi käsitteelle integraatio, jota käytetään erityisesti siirtolaisuustutkimuksen piirissä. Sillä tarkoitetaan sellaista tilannetta, jossa vähemmistökulttuurin piirissä kasvaneet ihmiset eivät eristäydy, syrjäydy eivätkä sulaudu enemmistökulttuuriin, vaan integroituvat eli ovat kiinteässä vuorovaikutuksessa enemmistökulttuurin kanssa säilyttäen kuitenkin oman kulttuuri-identiteettinsä. Vuonna 1999 voimaan tulleessa kotouttamislaissa (Laki 493/1999 ja muutos 118/2002) kotoutumisen määriteltiin tarkoittavan ’maahanmuuttajan yksilöllistä kehitystä tavoitteena osallistua työelämään ja yhteiskunnan toimintaan samalla omaa kieltään ja kulttuuriaan säilyttäen’.”

”Suomen tai ruotsin kielen opiskelu on tärkeää kaiken arkielämän ja yhteiskunnassa toimimisen kannalta, ei ainoastaan työelämässä. Onkin tärkeää kysyä, onko kotoutumista työelämän ulkopuolella. Osa maahanmuuttajista on sellaisessa elämäntilanteessa, etteivät he voi sijoittua työelämään pian maahan tultuaan tai ollenkaan, kuten vanhukset, lapset ja nuoret, pienten lasten äidit ja pakolaiskokemusten pahoin traumatisoimat henkilöt. Heillekään ei ole hyväksi jäädä täysin yhteiskunnan ulkopuolelle ja vaille minkäänlaista vuorovaikutusta oman perheen ulkopuolisten ihmisten kanssa.”

Vastuunjakoa kotoutumisen tukemisessa

”Kotoutuminen ei ole yksin maahanmuuttaneiden tehtävä. Kotouttamislaki velvoitti myös viranomaiset kotoutumisen tukemiseen aktiivisesti niin kuntien, maakuntien kuin valtionkin tasolla. Kotoutumissuunnitelmien ja kotouttamisohjelmien tekeminen ja toteuttaminen on vaatinut entistä kiinteämpää yhteistyötä eri viranomaisten kesken ja muiden toimijoiden, kuten järjestöjen ja elinkeinoelämän edustajien kanssa.”

”Erittäin merkittävää roolia kotoutumisen onnistumisessa näyttelee valtaväestö: asenteet, joita maahanmuuttaneet aistivat päivittäisessä kanssakäymisessä, sekä yksittäisten ihmisten vuorovaikutushalu ja kommunikointikyky. Kotoutumisen mahdollisuuksia muovaa se keskustelu, jota julkisuudessa käydään, mukaan lukien se, ketkä saavat äänensä kuuluviin tiedotusvälineissä. Kaiken taustalla vaikuttavat vallitsevat käsitykset suomalaisen yhteiskunnan olemuksesta ja Suomessa asuvien oikeuksista ja velvollisuuksista. Aivan arkipäiväisen elämän tasollakin on vaikutusta sillä, uskotaanko Suomen todella voivan olla monikulttuurinen ja etnisesti tasa-arvoinen maa, vai kuvitellaanko edelleen sen olevan kulttuurisesti yhtenäinen etnisten suomalaisten maa, jossa niin vanhoihin kuin uusiin etnisiin vähemmistöihin kuuluvat ovat vieraan roolissa.”

Lähde: Lepola, Outi (toim.): Koto-maana Suomi. Kertomuksia maahanmuutosta 1999-2001.
Työministeriö ja Edita, Helsinki 2002. (otsikointi toimittajan)