Lähisuhde- ja perheväkivalta

Sukupuolten epätasa-arvo ja väkivaltaiset toimintamallit saavat eri maissa hieman erilaisia ilmenemismuotoja. Yleisesti väkivaltaisiin toimintamalleihin tartutaan etenkin vaikeissa elämäntilanteissa, joissa ei keksitä vaihtoehtoisia toimintamalleja. Jotkut maahanmuuttajat ovat kokeneet maahanmuuton vahvana stressitekijänä, joka vaikuttaa oman elämän hallintaan ja mielenterveyteenkin. Sellainen elämäntilanne saattaa toisinaan edesauttaa väkivaltaisiin toimintamalleihin tukeutumista, ellei maahanmuuttajien kotoutumista tueta riittävästi ja varmisteta, että jokainen saa yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistua suomalaiseen yhteiskuntaan.

Maahanmuuttajataustaisen henkilön selviäminen väkivaltaisesta tilanteesta on usein muita hankalampaa puutteellisen kieli- ja yhteiskuntatuntemuksen takia. Väkivaltaisesti käyttäytyvät puolisot, olipa kyseessä valtaväestöön kuuluva tai maahanmuuttajataustainen puoliso, saattavat myös tietoisesti estää väkivallan kohdetta saamasta tietoa oikeuksistaan ja rajoittaa heidän tekemisiään. Jotkut ovat esimerkiksi antaneet virheellistä tietoa, että avioero johtaisi automaattisesti oleskeluluvan perumiseen tai lasten huoltajuuden menettämiseen. Moni maahanmuuttaja ei ole tietoinen siitäkään, että väkivalta perheessä ja lähisuhteessa on rikos.

Monenlaista, piilotettua väkivaltaa

”Naisiin kohdistuva väkivalta on maailmanlaajuinen ongelma, joka kaikkine ilmenemismuotoineen ylittää kulttuuriset ja yhteiskunnalliset rajat. Kansainvälistyminen, eri kulttuureja edustavien ihmisten siirtyminen maasta toiseen antaa globaalille ongelmalle uuden merkityksen: Suomessa asuva maahanmuuttajanainen on saattanut joutua miehen tekemän väkivallan uhriksi paitsi omassa lapsuusperheessään, entisessä tai nykyisessä parisuhteessaan, koulussa, työpaikalla tai kadulla, myös konfliktin tai sodan aikana, matkalla pakolaisleirille tai siellä ollessaan.”
”Kansainväliset sopimukset edellyttävät väkivallan kohteeksi joutuneiden naisten ja tyttöjen auttamista ja tukemista. Maahanmuuttajanaisiin ja -tyttöihin kohdistuva väkivalta voi ilmetä pari- ja lähisuhdeväkivallan lisäksi kunniaan liittyvänä väkivaltana, pakkoavioliittojen järjestämisenä, tyttöjen ympärileikkauksina, syrjintänä ja rasistisena väkivaltana. Naiset ja tytöt ovat saattaneet joutua väkivallan kohteeksi sodissa tai konflikteissa ennen Suomeen tuloa tai ihmiskaupan uhriksi.

Käytännön työstä saatujen kokemusten mukaan maahanmuuttajanaisiin kohdistuva väkivalta jää nykyisin usein havaitsematta, esille tulevat varmimmin vasta vakavat väkivaltatilanteet. Maahanmuuttajataustaisten naisten avun hakemisen esteet ovat monin tavoin kietoutuneet kieli- ja kansalaistaidon puuttumiseen. Naiset eivät välttämättä ole tietoisia suomalaisesta lainsäädännöstä ja palvelujärjestelmästä.”

Tukea omalla kielellä

”Kun väkivalta tulee asiakastyössä ilmi, työntekijöiden tulee arvioida tilanteen vaarallisuus sekä asiakkaan ja mahdollisten lasten tuen ja palvelujen tarve. Vastuu uhrin ohjaamisesta tarvittaviin palveluihin kuuluu sille työntekijälle, joka kohtaa väkivaltaa kokeneen asiakkaan. Maahanmuuttajataustaisen väkivallan uhrin selviytymistä edistää koordinoitu väkivaltatyö sekä tuki omalla äidinkielellä.
Uhrilla on oikeus saada tietoa juridisesta asemastaan ja mahdollisuuksistaan. Asiakkaan oikeusturvan takaamiseksi peruspalveluissa tulee dokumentoida väkivaltatilanteet sekä käyttää väkivaltaan liittyvissä asioissa aina tulkkia.
Väkivaltakierteen katkaiseminen edellyttää useiden ammattilaisten osaamista ja yhteistyötä. Verkostojen voimavarat saadaan parhaiten käyttöön kehittämällä yhteisesti toimintatapoja eri toimijoiden, niin järjestöjen kuin viranomaistenkin välille. Maahanmuuttaja-asiakas saattaa tarvita konkreettista apua, jota järjestöt pystyvät erityispalvelujen muodossa usein tarjoamaan kunnallista palvelujärjestelmää joustavammin.
Yhdenvertaisuuslain tavoitteena on etninen yhdenvertaisuus. Sen perusteella vähemmistöt tulee ottaa huomioon suunniteltaessa paikallisia väkivaltatyön toimintamalleja. Ennalta ehkäisevässä työssä avainasemassa ovat maahanmuuttajia kotouttamisvaiheessa kohtaavat ammattilaiset, kuten työvoima- ja sosiaaliviranomaiset.”

Lähde: Kyllönen-Saarnio, Eija & Nurmi, Reet: Maahanmuuttajanaiset ja väkivalta. Opas sosiaali- ja terveysalan auttamistyöhön. Sosiaali- ja terveysministeriö & työministeriö, Helsinki 2005. Luettavissa myös: Sosiaali- ja terveysministeriö (www.stm.fi > Julkaisut > Maahanmuuttajaesitteet > Maahanmuuttajanaiset ja väkivalta)  
(Otsikointi toimittajan)