Toimivia käytäntöjä
MAAHANMUUTAJAYHTEISÖN ROOLI KOTOUTUMISESSA
Monessa suomalaisessa kaupungissa on huomattu, että maahanmuuttajien osallistuminen yhteisten asioiden hoitamiseen ei välttämättä onnistu ilman erityishuomiota. Niinpä kaupungin organisaation kylkeen on perustettu erilaisia maahanmuuttajien neuvottelukuntia tai muita foorumeita, joissa käsitellään maahanmuuttajayhteisöjen tilannetta. Ne ovat voineet toimia myös merkittävänä tiedon välittämisen kanavana viranomaisten ja maahanmuuttajayhteisöjen välillä. Valtakunnallisella tasolla etnisten vähemmistöjen kysymyksiä käsittelee muun muassa Etnisten suhteiden neuvottelukunta,ETNO (www.intermin.fi > Etnisten suhteiden neuvottelukunta).
MONIKULTTUURISUUSTYÖN AMMATILLISUUS
- Apuna oman ammatillisuuden kehittämisessä voi olla monikulttuurisuuteen liittyvän kirjallisuuden ja lehtien seuraaminen. Esimerkiksi neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Monitori-lehteä voi tilata maksuttomastiEditasta (http://www.intermin.fi/intermin/periodic.nsf > Monitori-lehti).
- Maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden rekrytointi on parantanut monen maahanmuuttajille suunnatun palvelun laatua erityisesti tiedottamisen ja kulttuuristen erityistekijöiden huomioimisen näkökulmasta. Hyvä esimerkki on Suomen Pakolaisavun Hyvä esimerkki on Suomen Pakolaisavun erilaiset hankkeet, joiden tarkoituksena on tukea maahanmuuttajaperheitä asumiseen, järjestötoimintaan ja vertaistukeen liittyvissä asioissa. (Lisätietoja: http://www.pakolaisapu.fi/>hankkeet.)
- Väestöliiton Kotipuussa on kehitetty vertaistuen ryhmämalleja vanhemmuuden tueksi. Ryhmissä vanhemmat voivat jakaa kokemuksiaan lastenkasvatuksesta suomalaisessa yhteiskunnassa ja saada tukea ja vinkkejä sekä toisiltaan että ryhmän ohjaajilta. Ryhmien organisoimista ja ohjaamista varten on julkaistu ohjaajan opas pikkulapsiperheiden vanhempien ryhmiä varten. Vuonna 2007 julkaistiin ohjaajan opas myös kouluikäisten lasten vanhempien ryhmien tueksi. Vuonna 2009 alkoi VEPA –hanke, joka saa osan rahoituksestaan EU:n pakolaisrahastosta. Hankeen tarkoitus on tukea pakolaisia heti maahan saapumisen jälkeen vertaistuen mallia käyttämällä. VEPA –hankkeen puitteissa koulutetaan vertaistukiohjaajia ja hankkeessa on mukana kumppanuuskuntina Espoo, Tampere, Vaasa ja Kouvola. Väestöliiton Monikulttuurisessa osaamiskeskuksessa alkoi vuonna 2009 myös WELMIG –hanke, jonka tarkoitus on tukea työn tai opiskelun takia EU:n ulkopuolelta Suomeen saapuvia maahanmuuttajia. WELMIG –hankkeen puitteissa on perustettu FINFO-puhelinpalvelu ja vuonna 2010 on tarkoitus perustaa nettipalvelu (www.FINFONET.fi), joka tulee palvelemaan audiovisuaalisin keinoin Suomeen muuttavia/muuttaneita henkilöitä. Hanke saa osan rahoituksestaan EU:n kotouttamisrahastosta. (Lisätietoja: Väestöliitto ( www.vaestoliitto.fi > monikulttuurisuus).
• Suomessa on toteutettu maahanmuuttajien kotoutumista edistäviä hankkeita usean vuosikymmenen ajan. Niistä kerättyjä hyviä käytäntöjä on kuvattu esimerkiksiMilla Ruhasen ja Tuomas Martikaisen raportissa (www.vaestoliitto.fi/vaesto-perhetutkimus/julkaisut_2006)
• Omakielisen ja kohdennetun tiedotuksen rooli maahanmuuttajien kanssa työskennellessä korostuu. Valmista materiaalia löytyy mm.työministeriöstä (www.mol.fi/migration > Maahanmuuttoaineistot ja -kirjasto > Aineisto maahanmuuttajille) ja Kulttuurikeskus Caisan ylläpitämältä,monikieliseltä nettisivustolta (www.infopankki.fi). On kuitenkin syytä muistaa, että kirjallisessa muodossa toimitettu tieto ei sovellu kaikille esimerkiksi, jos he eivät osaa lukea tai ovat tottuneet suullisesti välitettävään tietoon. Tällöin on suunniteltava muita tiedotuskeinoja.
Monika-Naiset Liitto ry on tarjonnut neuvontaa ja tukea väkivaltaa kokeneille maahanmuuttajille useiden vuosien ajan. Käytännössä seuraavat tekijät ovat osoittautuneet tärkeiksi palveluun ohjaamisessa:
• Neuvonnan tulee olla perusteellisempaa kuin suomalaisilla asiakkailla.
• Pysyvä asiakas-työntekijäsuhde tukee uhrin selviytymistä.
• Ota huomioon naisen tähänastiset kokemukset virallisten asioiden hoidossa arvioidessasi konkreettisen avun järjestämisen tarvetta.
• Auta uhria tarvittaessa ajanvarauksessa ja tulkin saamisessa.
• Usein on syytä varmistaa, että asiakas on ymmärtänyt oikein.Toista tärkeimmät asiat. Liitto on kehittänyt matalan kynnyksen palveluja, joiden tavoitteena on, että neuvontaa ja tukea on tarjolla useilla kielillä ja mahdollisimman lähellä. Muita tärkeiksi koettuja periaatteita ovat muun muassa moniammatillisuus, joustavuus, kulttuurisensitiivinen osaaminen ja palvelujen sitominen osaksi olemassa olevaa palvelujärjestelmää. Lisätietoja:Monika-Naiset Liitto (www.monikanaiset.fi)
KokoNainen-hankkeessa kerätyn kokemuksen kautta on opittu, että seuraavat lähestymistavat EIVÄT toimi: • Kauhistellaan tyttöjen ympärileikkausta niin vahvasti, että ei kyetä ymmärtämään ketään, joka kyseistä perinnettä harjoittaa. Samalla tullaan tuominneeksi tietty kulttuuri ja ehkä yksittäinen ihminenkin.
• Koetaan tyttöjen ympärileikkaus niin kulttuurisidonnaiseksi, että ei tahdota ottaa siihen kantaa. Tästä johtuen ei tulla keskustelleeksi asiasta kollegoiden kanssa, vastuita ei määritellä ja lopulta kukaan ei tule puuttuneeksi koko asiaan.
• Ennaltaehkäistään tyttöjen ympärileikkausta keskustelemalla siitä lasten ja nuorten kanssa. Ryhmään saattaa kuulua myös valtaväestöön kuuluvia, koska myös heidän ajatellaan tarvitsevan tällaista tietoa yleissivistyksen vuoksi. Ryhmä voi olla kooltaan suuri ja siihen kuuluu niin tyttöjä kuin poikia.
• Konkretisoidaan tyttöjen ympärileikkauksen seurauksia esimerkiksi koulutustilaisuudessa pyytämällä maahanmuuttajataustaisia naisia kertomaan omista kokemuksistaan.
Sen sijaan hienovaraisesti sovellettuna seuraavat lähestymistavat saattavat toimia:
• Tartutaan rohkeasti arkaluonteiseen ja konfliktiherkkään kysymykseen, jotta voidaan ennaltaehkäistä tyttöjen ympärileikkauksia ja tukea jo ympärileikattuja naisia. Tämä on Suomen lain mukaan viranomaisten velvollisuus.
• Muistetaan, että kukaan ei ole yksin vastuussa ikivanhasta perinteestä. Voi olla monia syitä, miksi tyttöjen ympärileikkausta harjoitetaan. Vaikka ympärileikkaus sinänsä tulee tuomita ja sen ennaltaehkäisemiseksi tulee tehdä kaikki mahdollinen, täytyy varoa yksittäisen ihmisen tuomitsemista.
• Ymmärretään, että tyttöjen ympärileikkaus on monessa maassa tabu ja se voi järkyttää etenkin lapsia ja nuoria. Siksi kenenkään omakohtaisista ympärileikkauksen kokemuksista ei saa tiedustella. Lisäksi on syytä miettiä tarkkaan, missä kokoonpanossa asioista keskustellaan. Pienet, sukupuolen mukaan erotellut ja samaan kulttuuripiiriin kuuluvien ryhmät saattavat toimia parhaiten. Jos kysymys tuntuu herättävän järkytystä, on hyvä järjestää myöhemmin toinen keskustelutilaisuus, missä asiaa voidaan puida pidemmälle.
• Ennaltaehkäisevässä työssä muistetaan seurannan merkitys.